PCB-yhdisteet

PCB-yhdisteet eli polyklooratut bifenyylit ovat teollisesti valmistettuja orgaanisia klooriyhdisteitä. Ulkomuodoltaan PCB-yhdisteet ovat öljymäisiä, kirkkaita tai kellertäviä, hajuttomia ja mauttomia nesteitä. PCB-yhdisteiden johdoksia on olemassa 209. Käytössä on ollut noin 100 johdosta, joista erityisen myrkyllisiä on 12. 

Käyttö

PCB-yhdisteet ovat kestäviä, eristäviä ja huonosti syttyviä. Ne kestävät erittäin hyvin kemiallista ja mikrobiologista hajoamista. Hyvien teknisten ominaisuuksiensa vuoksi niitä on käytetty etenkin eristeaineina muuntajissa ja kondensaattoreissa, jäähdytysnesteinä, hydrauliikkaöljyinä ja voiteluaineina. Näiden pääasiallisten käyttökohteiden lisäksi PCB-yhdisteitä on käytetty myös muun muassa rakennusten saumausmassoissa. 

PCB-yhdisteet tulivat markkinoille Yhdysvalloissa, Euroopassa, Japanissa ja Venäjällä vuonna 1929. Jo 1930-luvulla niiden myrkyllisyys havaittiin lukuisten työtapaturmien yhteydessä, mutta käyttö jatkui siitä huolimatta. Huipussaan yhdisteiden valmistus ja käyttö oli 1960-luvulla. Käyttöä alettiin rajoittaa lopulta 1970-luvulla, kun niiden todistettiin kasautuvan ympäristössä ja aiheuttavan syöpää. 

Suomessa kiellettiin PCB-yhdisteitä sisältävien tuotteiden valmistus ja maahantuonti vuonna 1990. Kansainvälisesti niiden valmistus kiellettiin vuonna 2001 niin sanotussa Tukholman sopimuksessa, joka on pysyvien orgaanisten yhdisteiden käyttöä rajoittava maailmanlaajuinen yleissopimus. Sopimus astui voimaan vuonna 2004. 

Haitat ympäristölle ja terveydelle

PCB-yhdisteet ovat rasvaliukoisia, huonosti veteen liukenevia ja hitaasti hajoavia. Ne kertyvät eliöiden rasvakudoksiin. Tästä johtuen pitoisuudet kasvavat suuremmaksi sitä mukaa, kun ravintoketjussa siirrytään ylöspäin. PCB-yhdisteet kulkeutuvat ilmakehässä pitkiä matkoja, ja niitä on löydetty jopa arktisten alueiden eliöistä. Yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä vesieliöille, ja aiheuttavat lisääntymis- ja kehityshäiriöitä useilla eläinlajeilla. PCB-yhdisteet myös sisältävät epäpuhtauksina dioksiineja, jotka voivat olla huomattavasti myrkyllisempiä kuin yhdisteet itse. 

PCB-yhdisteet luokitellaan haitallisiksi, ympäristölle vaarallisiksi ja ihmisille syöpää todennäköisesti aiheuttaviksi aineiksi. Niille altistuminen työssä on vaarallista perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle. Suomalaiset saavat PCB-yhdisteitä lähinnä eläinperäisten elintarvikkeiden kautta, etenkin kalasta. 

PCB-pitoisuudet olivat ympäristössä suurimmillaan valmistuksen ja käytön huippuvuosina 1960-luvulla. Pitoisuudet ovat laskeneet alueesta riippuen jopa 90 % valmistuksen ja käytön kieltämisen jälkeen ja teollisuuslaitosten savukaasujen puhdistamisen takia. 

PCB-yhdisteet saumaustöissä

Elastisten polysulfidipohjaisten saumausmassojen käyttö alkoi 1950-luvun lopulla elementtirakentamisen myötä. Saumausmassoihin lisättiin PCB-yhdisteitä ainakin vuoteen 1974 asti. Tarkkaa lopettamisaikaa ei kuitenkaan tiedetä, eikä 1980-luvullakaan käytettyjen saumausmassojen PCB-pitoisuuksista ole täyttä varmuutta.  

Saumausmassojen PCB-pitoisuus pitää selvittää vuonna 1979 tai sitä ennen valmistuneissa elastisia saumausmassoja sisältävissä rakennuksissa. Selvitystä ei tarvitse tehdä ennen vuotta 1957 valmistuneissa rakennuksissa, mikäli niihin ei ole tehty korjaus- tai muutostöitä 1950-luvun lopun ja vuoden 1979 välisenä aikana. 

Saumausmassojen PCB-pitoisuudet on selvitettävä yllä mainituissa tapauksissa: 

• julkisivusaumausten korjauksessa ja uusimisessa 
• julkisivujen tai parvekkeiden pinnoitus- ja paikkaustöissä 
• peittävissä julkisivukorjauksissa 
• ikkunoiden ja ulko-ovien korjauksissa ja uusimisissa 
• purkutöissä 
• rakennusten vierustojen maansiirtotöissä 
• kohteissa, joissa julkisivusaumat on kertaalleen uusittu 

Mikäli pitoisuuksia ei tutkita, pitää työt suorittaa sillä oletuksella, että saumausaineet sisältävät PCB-yhdisteitä.  

Ennen PCB-pitoisten saumojen korjaustyön aloittamista on selvitettävä, vaatiiko työ lupa- tai ilmoitusmenettelyä. Työn aikana ja sen jälkeen on varmistettava, ettei PCB-pitoinen jäte leviä ympäristöön ja aiheuta vaaraa työntekijöille tai alueen asukkaille. Suojaustoimissa on käytettävä tarkoituksenmukaisia, parhaita käyttökelpoisia välineitä ja tekniikoita. Jätteet on toimitettava välittömästi asianmukaisiin jäteastioihin. Jätteitä varastoidessa on huolehdittava siitä, että ulkopuoliset eivät pääse niihin käsiksi ja että ne säilytetään erillään herkästi syttyvistä aineista. 

Lähteet ja lisätietoa

Wikipedia: Polyklooratut bifenyylit 

Wikipedia: Tukholman sopimus 

Wikipedia: Bifenyyli 

THL: Dioksiinit ja PCB-yhdisteet 

Duodecim Terveyskirjasto: Ovatko PCB-yhdisteet supermyrkkyjä? 

Työterveyslaitos: PCB ilmassa, rakennusmateriaaleissa ja pinnoilla 

Ympäristöhallinto: Polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet 

Rakennustieto: Haitalliset aineet rakennuksissa ja niiden hallinta