
Saumaus parantaa energiatehokkuutta
Suomen Rakennussaumausyhdistys ry täytti lokakuussa 30 vuotta. Paljon on julkisivujen saumauksessa tapahtunut tuon matkan aikana, onneksi kehitys on ollut suotuisaa.
Suurin haaste nykyään on se, että saumauksen ajatellaan olevan niin helppoa, ettei siihen tarvita ammattilaista. Tästä harhaluulosta aiheutuvista ongelmista kärsii niin rakennus kuin sen asukkaatkin.
– Julkisivujen saumaus oli 30 vuotta sitten varsin kehittyvä ala, jossa sekä tekniikat että materiaalit olivat parantumassa. Joskin Suomen taloudellinen tilanne asetti omat rajoitteensa korjaustoimille, kertoo Anton Panchin, Suomen Rakennussaumausyhdistys ry:n puheenjohtaja.
1990-luvun alkupuolella rakennuskanta oli pääosin peräisin 1960- ja 1970-luvuilta. Tuon ajan rakennuksissa saumausmateriaaleina käytettiin paljon butyylikumia ja erilaisia bitumipohjaisia tuotteita,
– Näillä materiaaleilla oli kuitenkin rajallinen kestävyys, ja 1990-luvulla monissa rakennuksissa alettiin havaita merkkejä saumausten rappeutumisesta. Tämä johti lisääntyviin korjaustarpeisiin.
Samaan aikaan Suomi ajautui syvään lamaan, mikä vaikutti muun muassa rakentamiseen ja korjausprojekteihin.
– Monet kiinteistönomistajat joutuivat lykkäämään tarpeellisia korjauksia. Tästä syystä rakennusten saumaukset heikkenivät, ennen kuin niitä ehdittiin korjaamaan, summaa Panchin.
Kestävyys ja joustavuus parantuneet
Julkisivusaumamassat ovat kehittyneet merkittävästi ajan saatossa. Tämä on parantanut massojen suorituskykyä, kestävyyttä ja soveltuvuutta erilaisiin rakennuskohteisiin.
Samaan aikaan saumausmassojen säänkestävyys ja ympäristöystävällisyys on huomioitu entistä paremmin.
– Saumausmateriaalit ovat kehittyneet vahvasti. Silikonipohjaiset saumausmassat kestävät hyvin UV-säteilyä ja kosteutta, mikä on parantanut massojen käyttöikää, valaisee Panchin.
Polyuretaanista ja hybridi-polymeereistä on tullut suosittuja.
– Polyuretaani on joustava ja hyvin tarttuva. Lisäksi se kestää kemikaaleja ja säätä, mikä tekee massasta erinomaisen valinnan moniin kohteisiin. Hybridi-polymeerit yhdistävät eri materiaalien parhaat ominaisuudet ja tarjoavat pitkäikäisen ratkaisun vaativiin olosuhteisiin.
Nykyiset saumausmassat tarjoavat paremman tarttuvuuden erilaisiin alustoihin, kuten esimerkiksi betoniin, tiiliin, lasiin ja metalliin.
– Ajan myötä on ymmärretty paremmin, kuinka tärkeää saumausmassojen joustavuus on. Tämä on merkittävää erityisesti suurissa rakennuksissa, joissa lämpötilan vaihtelut ja rakennuksen liikkuminen aiheuttavat rakenteellista elämistä.
Vuosien saatossa myös massojen testaus ja sertifiointi ovat kehittyneet. Nykyaikaiset saumausmassat läpikäyvät tiukat testit ennen markkinoille pääsyä. Tämä takaa niiden laadun ja kestävyyden, tarkentaa Panchin.
Julkisivusaumausmassoilla on merkittävä rooli rakenteiden pitkäikäisyyden ja tiiviyden varmistamisessa.
Vähemmän korjaustarpeita
Saumaus on erittäin tärkeää erityisesti rakennuksen toimivuuden, kestävyyden ja energiatehokkuuden kannalta.
– Julkisivusaumausten ensisijainen tehtävä on estää veden ja kosteuden pääsy rakennuksen rakenteisiin, korostaa Panchin.
– Ilman kunnollista saumausta sadevesi, lumi ja kosteus voivat tunkeutua rakenteisiin, mikä johtaa kosteuden aiheuttamiin vaurioihin. Näitä voivat olla esimerkiksi home, lahovauriot ja betonirakenteiden rapautuminen.
Saumaus vaikuttaa rakennuksen äänieristykseen ja lämpöön.
– Hyvä saumaus varmistaa, että rakennus säilyttää lämpöä paremmin ja vähentää kylmäsiltoja. Samalla se vähentää ulkoa kantautuvan melun pääsyä sisätiloihin.
– Saumaukset estävät ilman vuotamisen rakennuksen ulkovaipan läpi, mikä auttaa säilyttämään sisäilman laadun ja pitää rakennuksen energiankulutuksen kurissa.
Kunnollinen julkisivusaumaus vaikuttaa myös rakennuksen ulkonäköön ja sen pitkäikäisyyteen.
– Saumat, jotka on toteutettu oikein, eivät ainoastaan paranna rakennuksen esteettistä ilmettä, vaan ne myös pidentävät rakenteiden käyttöikää ja vähentävät korjaustarpeita, kiteyttää Panchin.
Saumausmassojen huoltovälit ja huoltotoimenpiteet riippuvat käytetyn massan laadusta, julkisivumateriaalista sekä rakennuksen sijainnista ja altistumisolosuhteista. Yleisesti ottaen julkisivusaumausten huoltoväli vaihtelee 10–20 vuoden välillä.
Saumaus vaatii ammattitaitoa
– Yleisin virhe saumauksessa on harhaluulo siitä, että saumaaminen olisi niin sanottu ”jokapojan” juttu, harmittelee Panchin.
– Oletetaan, että saumausmassalla vain täytetään jokin rakenteen väli, tietämättä siihen sopivaa tuotetta ja ottamatta huomioon rakenteiden pintoja. Myös teknisesti sauman oikea muoto on tärkeä seikka.
Rakennukselle ja myös sitä kautta sen asukkaille aiheutuu yleisimmin haittoja muun muassa saumamateriaalin väärästä valinnasta.
– Näissä tapauksissa käytetään väärää saumausainetta eri materiaalien, lämpötila-alueiden tai UV-säteilyn kestävyyden vaatimusten kannalta.
Haasteita aiheuttaa monesti myös saumauspintojen puutteellinen esikäsittely. Saumausalueen tulee olla puhdas, kuiva ja rasvaton, jotta sauma voi tarttua siihen kunnolla eikä halkeile ajan myötä.
– On hyvä tiedostaa, että mikäli sauman leveys tai syvyys ei ole oikeassa suhteessa rakennuksen liikkumavaraan, voi sauma haljeta tai irrota.
Lisäksi pohjanauhan puuttuminen voi aiheuttaa liian syvän sauman. Tämä lisää sauman riskiä repeytyä, ohjeistaa Panchin.
Oikeilla arvioilla onnistumisia
Julkisivun uusintasaumauksen yhteydessä tulee aina poistaa vanha saumausmassa. Suomen Rakennussaumausyhdistys ry ei suosittele niin kutsuttua päälle saumausta.
– Optimaaliset lämpötilat saumaukselle ovat yleensä +5°C ja +30°C välillä. Saumaus vaatii lisäksi riittävän kovettumisajan, toteaa Panchin.
Jos saumausta rasitetaan ennen kuin saumausaine on ehtinyt täysin kovettua, voi sauma vaurioitua tai menettää tiiviysominaisuutensa.
– Saumauksen yhteydessä saatetaan joskus aliarvioida saumojen laajenemista ja kutistumista. Tuolloin sauma ei välttämättä kestä rakennusmateriaalien liikkumista.
– Edellä mainitut virheet voivat heikentää saumausten kestävyyttä ja tiiviyttä. Lisäksi ne saattavat johtaa vakaviin rakenteellisiin ongelmiin, kuten vesivuotoihin ja homevaurioihin, painottaa Panchin.
Alkuperäinen juttu julkaistu Kiinteistö & energia lehdessä.
Teksti:
Kati Wikström