Monet ammatit periytyvät isältä pojalle, eikä samaustyö ole poikkeus. Saumalaakso Oy Länsi-Suomessa saumaajina työskentelevät Marko ja Aleksi ovat isä ja poika. Markolla on takanaan jo yli 20 vuoden ura ja Aleksikin on viihtynyt hommissa jo kolmisen vuotta. Edessä heillä on monia yhteisiä työmaita.

Keittiöstä nosturiin

Marko on alkuperäiseltä ammatiltaan kokki. Hän työskenteli loimaalaisessa kahvilassa, jossa silloinen PP-Sauman omistaja, nykyinen Saumalaakso Oy Länsi-Suomen aluejohtaja Pasi Virtanen usein kävi. Eräänä päivänä Pasi kertoi Markolle, että hänen yrityksessään on alkamassa iso työmaa ja hän tarvitsisi työntekijöitä. ”Pasi kysyi, olenko koskaan käyttänyt kulmahiomakonetta. Sanoin, että en ole. Olin myös juuri aloittanut työt kahvilassa, joten en uskaltanut luvata mitään”, Marko muistelee parinkymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kauan ei kuitenkaan ehtinyt aikaa kulua, kun tarina sai jatkoa. Kahvilassa oli vähän turhan hiljaista Markon makuun. ”Tykkään tehdä, enkä olla jouten. Menee työpäivätkin nopeammin. Otin yhteyttä Pasiin ja siitä se sitten lähti. Aloitimme Runosmäessä keväällä 2000.”

Marko ehti olla Pasilla saumaushommissa vain muutaman viikon, kun hänen poikansa Aleksi syntyi ja joutui leikkaukseen. ”Pyysin melkein heti työt aloitettuani Pasilta isyyslomaa, ja antoihan se.” Dramaattisen alun jälkeen Marko oli lopulta Pasilla hommissa 18 vuotta. ”Niin pitkä aika samassa työpaikassa on vähän kuin avioliitto. Lähdin toiseen firmaan, ja kutsunkin sitä syrjähypyksi. Olin 3,5 vuotta toisen yrityksen palveluksessa ja vuoden verran yrittäjänä. Yrittäjänä ollessani tein välillä alihankintaa myös Saumalaaksolle. Sanottakoon näin diplomaattisesti, että yrittäjyys ei kuitenkaan ollut minun juttuni. Kun Pasi sitten tarjosi minulle vanhaa työpaikkaa, otin sen. Ja tässä sitä nyt ollaan”, Marko muistelee.

Saumalaaksolla Marko on haastatteluhetkellä elokuussa 2022 ollut vasta muutaman viikon. Työ ja työkaverit ovat kuitenkin vanhoja tuttuja. Työnkuva on periaatteessa sama kuin aiemminkin, mutta uuttakin on vuosien varrella tullut. Elementtisaumojen lisäksi Marko on päässyt tekemään muun muassa viimeistelysaumausta, betonipaikkausta ja palokatkoja.

Parasta saumarin työssä Markon mukaan on vapaus ja vaihtelevuus. Työnkuvaa ja tekemistä pystyy itse määrittelemään, eikä kukaan kyttää selän takana. Työmaiden ja asiakkaiden vaihtuminen on myös mukavaa. ”Olen nyt 22 vuotta näitä hommia tehnyt, että jokuhan siinä viehättää. Kokin hommissa meni aina samaan keittiöön ja tiskasi samat astiat päivästä toiseen. Saumaustöissä saa nähdä erilaisia työmaita ja ihmisiä”, Marko kertoo. Hän pitää myös siitä, että uusien työmaiden mukana saa uutta haastetta. Eikä se itse työkään aina ihan samanlaista ole. ”Työ on aika monipuolista. On elementtisaumausta, silikonisaumausta, betonipaikkausta, palokatkoja ja muuta. Mukavan vaihtelevaa.”

Saumaajan ammatti sopii Markon mielestä periaatteessa kenelle vaan sukupuolesta ja iästä riippumatta. Oma-aloitteisuutta ja kestävyyttä kuitenkin tarvitaan. ”Näissä hommissa on niin miehiä kuin naisia. Tärkeintä on, että tykkää tehdä töitä itsekseen ja sopeutuu siihen, että ollaan säiden armoilla”, hän kiteyttää.

Saumalaaksossa työpaikkana parasta ovat mukavat työkaverit ja se, että yritys on tarpeeksi iso. ”Oli kiva palata vanhojen tuttujen työkavereiden luo. Täällä on hyvä ilmapiiri ja tullaan toimeen. Ja vaikka isommissa firmoissa on omat ongelmansa, niin aina löytyy jokin ratkaisu, jos ongelmia tulee.”

Isän jalanjäljissä saumaustyömaille

Markon poika Aleksi on 22-vuotias ja tehnyt saumaushommia kolmisen vuotta. Hän on pienestä saakka nähnyt isäänsä työssään ja sitä kautta ala on vienyt mukanaan. ”Olen ollut isän mukana kaikessa, mitä se on tehnyt ja sitä kautta itsekin oppinut. Siitä se ajatus on varmaan tullut, että tämä voisi olla oma ala. Ja tähän saakka on ollut mukavaa.”

Kolmen vuoden aikana Aleksi on päässyt kokeilemaan monenlaista ja kehittynyt työssään. ”Perus sokkelisaumojen lisäksi olen tehnyt muun muassa nostintöitä, viimeistelysaumauksia ja palokatkoja”, hän kertoo. Aleksi on myös suorittanut rakenteiden saumaajan henkilösertifikaatin. ”Oli mukava saada ammattitutkinto. Koulutus meni hyvin eikä se ollut hirveän vaativa. Riitti, että keskittyi.”

Marko ja Aleksi ovat samoilla työmailla vaihtelevasti. Esimerkiksi viime viikolla he olivat kaksi päivää samalla työmaalla palokatkoja tekemässä. ”Teemme töitä yhdessä silloin, kun pystytään”, Aleksi kertoo. ”Helpottaisihan se meidän kulkemista, jos oltaisiin paljon samoilla työmailla. Mutta katsotaan, miten tämä lähtee menemään”, isä Marko lisää.

Parasta saumarin työssä on Aleksin mielestä nostintyöt. ”Siinä saa olla korkealla rauhassa ihan yksinään. Se on mukavaa hommaa ja vie mukanaan.” Hän on samaa mieltä isänsä kanssa siitä, että ammatti sopii kenelle vain tietyin ehdoin. ”Rauhallinen täytyy olla. Tämä työ vaatii hermoja, jotta sitä pystyy tekemään. Mutta muuten tämä sopii periaatteessa kaikille.”

Aleksi tykkää paitsi ammatistaan, myös Saumalaaksosta työyhteisönä. Pasi Virtasen hän on tuntenut jo pienestä pojasta asti, ja moni muukin nykyinen työkaveri on hänen vanha tuttunsa isän kautta. ”Olen tykännyt olla Saumalaaksolla töissä. Niin vanhat tutut kuin muutkin työkaverit ovat mukavia. Kaiken kaikkiaan mukava työyhteisö.”